Millaista on olla äiti?
Tästä aiheesta on kysytty niin monta kertaa ja tämä aihe tulee monia ihmisiä koskettamaan jossain elämänsä vaiheessa, että ajattelin, että on tärkeää kirjoittaa tästä.
Millaista on olla (nuori) äiti? Eikö ole rankkaa? Minulle henkilökohtaisesti äitinä oleminen on parasta, mitä minulle ikinä voisi tapahtua. Äidiksi tuleminen on paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. En tiennyt tällaista rakkautta voivan olla olemassakaan ennen kuin poikani syntyi. Kaikki puhuvat siitä, mutta en ymmärtänyt sen syvyyttä, ennen kuin sain kokea sen itse.
Äitiys on uskomaton tunne, jota ei voi verrata mihinkään. Äidin ja lapsen välinen side on ihmissuhteista vahvin. Se tekee onnellisemmaksi ihmiseksi maan päällä, joskin tämän onnen kanssa tulee vastuunsa. Äitinä oleminen on kaunein tunne maailmassa. Se on jotain, minkä tietää vain kokemalla sen itse - sanat eivät riitä sitä kuvailemaan. Elämä muuttuu täysin lapsen saamisen myötä. Maailman itsevarmimmasta ja riskejä pelkäämättömämmästikin tyypistä tulee yhtäkkiä suunnilleen kaikkea hermoileva ja pelkäävä. Koskaan ei tiedä, onko tehnyt kaiken riittävän hyvin tai onko kaikki kunnossa. Aina stressaa siitä, onko mahdollisesti tehnyt jotain väärää. Äidiksi tullessa ihmisestä tulee itsensä pahin kriitikko.
Lopulta ymmärsin, että onni ei tule tavarasta ja materiasta. Olen voinut käyttää tuhansia euroja itseeni, mutta yksi vauvani hymy on se, mikä todella tekee minut onnelliseksi. Vauvan hymyssä on jotain ainutlaatuista. Se saa kaikki huoleni katoamaan. Riippumatta siitä, kuinka allapäin olin, yksi hymy ja olen taas pilvissä. Lapseni hymystä tulee paras asia elämässäni. Ostan mieluummin lelun vauvalleni kuin jotain, mitä olen kuolannut iät kaiket.
Yhtäkkiä löysin itsestäni sisäistä vahvuutta, jota en koskaan tiennyt minulla olevan. Lukuisat nukkumattomat yöt eivät enää tunnu uhraukselta. Ne ovat nyt osa rutiinejani. Vaikken saisi nukuttua öisin, minusta löytyy yhä puhtia ja vahvuutta huolehtia lapseni tarpeista pitkin päivää. Saatan valittaa, ettei minulla ollut aikaa itselleni tai en saanut kunnolla nukuttua, mutta rakastan silti joka minuuttia, enkä vaihtaisi niitä mihinkään maailmassa. Haluan tehdä maailmasta paremman paikan lapselleni. Haluan suojella häntä kaikelta pahalta.
Hetkenä, jona minusta tuli äiti, aloin kunnioittaa omaa äitiäni enemmän. Kaikki, mitä hän teki vuokseni, näyttää nyt suurelta. Olen alkanut miettiä, voinko koskaan hyvittää uhrauksia, jotka hän teki vuokseni. Sanon aina, että äitini on maailman paras äiti, mutta olenko tehnyt tarpeeksi hänen vuokseen? Tuleeko minusta yhtä hyvä äiti kuin hän? Sitä varmaan kaikki naiset pohtivat äidiksi tullessaan. Äidiksi tulo on saanut minut ymmärtämään, kuinka paljon äitini minua rakastaa ja mitä äitini todella minulle merkitsee. Vasta oman lapsen saadessaan ymmärtää, että side äidin ja lapsen välillä on särkymättömin ihmissuhde maailmassa. Kukaan ei voi tulla äidin ja hänen lapsensa väliin. Lapsesta tulee äitinsä universumi ja päinvastoin.
Äitiys tuo elämääni onnea ja riemua ja saa minut tuntemaan itseni vahvaksi ja lyömättömäksi. Äitinä sitä työntää uuden ihmisen ulos kehostaan, eikä kaikkeen, mitä vastaan tulee, ole voinut valmistautua. Sairaalassa ollessaan saa paljon apua, mutta kun menee kotiin, kaikki on itsestä kiinni.
Elämä vauvan kanssa on jännittävää: kaikki on uutta, mutta se on myös suurta epävarmuuden aikaa. Se on ensimmäinen kerta, kun ymmärtää, että on mahdollista rakastaa toista ihmistä niin paljon. Äidiksi tulo rikkoo kaikki rakkauden määrän rajat avaamalla sydämessä paikan, jonka olemassaolosta ei tiennyt sitä ennen. Se on erilaista rakkautta kuin mitä tuntee vanhempiaan, puolisoaan tai ketään muuta kohtaan.
Äidiksi tulon myötä voi tulla myös riittämättömyyden tunne - uutta opittavaa on paljon. On tärkeää olla realistinen muutoksestaan äidiksi, koska mitä realistisempi on, sitä helpompi on kohdata ne tulevat haasteet.
Pian on koettava sitä kaikkea: valvomista koko yön vauvaa hoitaessa, itkuja, koliikkia, aiempien vapauksien menettämistä, avun puutetta ja muita haasteita. Koko elämä on muuttunut ja täytyy oppia sopeutumaan moneen ja ratkaista monia tilanteita samalla kun on niin väsynyt, ettei näe asioita selkeästi.
Uuden äidin on silloin tärkeää ymmärtää, ettei ole yksin. Kaikki äidit käyvät läpi saman prosessin ja siitä selviää. Täydellinen ei tarvitse olla, vaan täytyy ymmärtää, että on ok tehdä virheitä äitiydessä. Kaikki äidit tekevät mokia, niin tulet sinäkin tekemään. Älä ole liian ankara itsellesi.
Kommentit
Lähetä kommentti